Francesco Damiani
| Francesco Damiani | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. lokakuuta 1958 Bagnacavallo, Italiia |
| Kansalaisuus | Italia |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 190 cm |
| Paino | 98 kg |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 32 |
| Voitot | 30 |
| – tyrmäysvoitot | 24 |
| Tappiot | 2 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Italia
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Los Angeles 1984 | yli 91 kg | |
| MM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
München 1982 | yli 91 kg | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Tampere 1981 | yli 91 kg | |
| Kultaa |
Varna 1983 | yli 91 kg | |
Francesco Damiani (s. 4. lokakuuta 1958 Bagnacavallo) on entinen italialainen nyrkkeilijä ja olympiamitalisti.[1][2] Hän saavutti WBO raskaansarjan maailmanmestaruustittelin, jota hän piti hallussa 6. toukokuuta 1989 - 11. tammikuuta 1991.
Ura amatöörinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Damiani sijoittui Moskovan 1980 olympialaisissa raskaassa sarjassa eli yli 81-kiloisissa viidenneksi.[1][3][4] Hän voitti romanialaisen Teodor Pîrjolin pistein 4–1 mutta hävisi neuvostoliittolaiselle Pjotr Zajeville pistein 0–5.[4]
Damiani voitti superraskaan sarjan eli yli 91-kiloisten Euroopan-mestaruuden Tampereella 1981 ja Varnassa 1983. Tampereella hän eteni mestaruuteen voittaen välierässä Itä-Saksan Ulli Kadenin ja loppuottelussa Neuvostoliiton Vjatšeslav Jakovlevin. Varnassa puolestaan mestaruus tuli puolivälierävoitolla Unkarin István Lévaista, välierävoitto Bulgarian Petăr Stoimenovista ja loppuotteluvoitto Itä-Saksan Kadenista.[2][5] Münchenin MM-kilpailuissa 1982 hän aiheutti suuryllätyksen voittamalla kolminkertaisen olympiavoittajan, kuubalaisen Teófilo Stevensonin alkukierroksilla. Lopulta hän saavutti MM-hopeaa hävittyään loppuottelussa yhdysvaltalaiselle Tyrell Biggsille.[2][6]
Los Angelesin 1984 olympialaisissa Damiani saavutti superraskaassa sarjassa hopeaa.[1][3][7] Hän voitti ensin tansanialaisen Willie Isanguran kehätuomarin keskeytyksellä toisessa erässä ja välierissä brittiläisen Robert Wellsin kehätuomarin keskeytyksellä kolmannessa erässä. Loppuottelussa hän hävisi Tyrell Biggsille tuomariäänin 1–4.[7]
Ura ammattilaisena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fransesco Damiani aloitti ammattilaisuransa tammikussa 1985. Lokakuussa 1987 hän saavutti raskaansarjan Euroopan mestaruuden kukistettuaan Ruotsin Anders Eklundin tyrmäyksellä. Tällöin hän oli otellut 19 voitokasta ammattilaisottelua. Vuoden 1988 aikana hän puolusti Euroopan mestarin titteliään kaksi kertaa voittoisasti kukistaen Hollannin John Emmenin ja Saksan Manfred Jassmannin. Tämän jälkeen hän luopui Euroopan mestarin tittelistä ja otteli toukokuussa 1989 WBO:n raskansarjan mestaruudesta etelä-afrikkalaista Johnny du Plooytä vastaan. Damiani voitti ottelun tyrmäyksellä 3. erässä. Sen jälkeen hän puolusti titteliään voittoisasti joulukuussa 1989 Argentiinan Daniel Eduardo Netoa vastaan. Damiani menetti tittelinsä tammikuussa 1991 Yhdysvaltain Ray Mercerille, joka oli vuoden 1988 olympiavoittonsa jälkeen siirtynyt ammattilaiseksi.[2]
Mestaruustappion jälkeen Damiani otteli vielä neljä kertaa vuosina 1992 ja 1993 päättäen uransa huhtikuussa 1993. Näin hän oli otellut 32 ammattilaisottelua voittaen niistä 30.[2]
Nyrkkeilyuran jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Francesco Damiani oli Italian nyrkkeilyjoukkueen valmentaja niin Peking 2008, Lontoon 2012 kuin Rio de Janeiron 2016 kesäolympialaisissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 751, 766. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
- Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III, s. 726–727, 951, 1086. Määritä julkaisija! ISBN 3-328-00741-5
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 207. Määritä julkaisija! ISBN 0-14-010771-1 (englanniksi)
- Francesco Damianin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 26.8.2008. Viitattu 7.7.2009. (englanniksi)